Our friendship started many years ago. Where the days have gone I don't know, But when I think of all we've done I stop and smile because we've had such fun. I hope you know how much I care. It's friends like you who create a pair. I wish I were closer to share your happiness; But near or far, I wouldn't miss All the things you have to share. I hope you know I am always here. I know it is harder being miles away, But always remember this when I say, "Our friendship is a treasure Well beyond any measure. "
Melinda Stankosky
Olen jo jonkin aikaa miettinyt postausta yhdestä rakkaimmasta ystävästäni. Nyt vielä suuremmalla syyllä, kun sanoin ilkeitä asioita hänelle halusin kirjoittaa postauksen, joka ilmaisee kuinka tärkeä hän on minulle. Yllä oleva runo kuvaa tunteita häntä kohtaan erittäin hyvin, ja alla oleva kuva pääsee jo toisen kerralla esiin, koska on vaan niin osuva. :)
Toivon mukaan pysymme ystävinä tästä edeskin vaikka pieniä riitoja syttyykin. :) Kiitos Tiina, että olet olemassa ja anteeksi käytökseni.
Olen totaalisesti menettänyt sydämeni Paulo Coelholle. Siksipä saattekin nyt Coelho-lainauspostauksen. Hehe! Häpeäkseni minun on myönnettävä, että en ole lukenut yhtäkään Coelhon kirjaa vielä. Voin kai silti sanoa, että arvostan häntä jo näiden mietelauseiden vuoksi. Hyvin harvoin kukaan osaa määritellä tai summata rakkautta niin hyvin kuin Coelho.
Viisas on viisas vain siksi, että rakastaa. Ja hullu on hullu vain siksi, että luulee voivansa ymmärtää rakkautta.
Ihmisen koko elämä täällä maan päällä kiteytyy toisen puoliskon etsintään. Ei ole väliä sillä onko ihminen juoksevinaan tiedon, rahan tai vallan perässä. Mikään saavutus ei ole täydellinen, ellei hän samalla kykene löytämään toista puoliskoaan.
Jokaisella ihmisellä maan päällä on aarteensa joka odottaa löytämistään.
Maaginen hetki on se hetki, jolloin "kyllä" tai "ei" voi muuttaa koko olemassaolon.
Kykenen rakkauteen jollaiseen en itsekään tiennyt kykeneväni, ja olen kiitollinen siitä.
Avasin ikkunan ja sydämeni. Aurinko tulvahti huoneeseen ja rakkaus tulvahti sieluuni.
Vene on varmimmassa turvassa silloin kun se on satamassa, mutta ei veneitä ole rakennettu sen vuoksi.
Suosittelen hankkimaan Rakkaus-nimisen mietelausekokoelman. Tiimarista sen saa, hinta muistaakseni siinä 13 euron kieppeillä. Kaltaiselleni lässyttäjälle täydellinen. :)
"I find television very educational. Every time someone turns it on, I go in the other room and read a book."
Groucho Marx
Kirjat ovat jotain, jotka tuottavat minulle aina rajatonta iloa. Ne auttavat minua päästämään mielikuvitukseni valloilleen, auttavat matkustamaan toiseen maailmaan ja näkemään ja kokemaan monia erilaisia asioita. Kirjat, jotka ovat minua viime aikoina ilahduttaneet: Lankakaupan tyttö, Kate Jacobs; Omenmean vallanhaltija, Siiri Enoranta ja Pride and prejudice Jane Austenilta.
Olen huomannut oman elämäni tärkeysjärjestyksen pikkuhiljaa muuttuvan.
Ennen oli tärkeätä näyttää hyvältä, olla meikattuna, hiukset suoristettuna ja lakalla kesytettyinä, yllä ylenpalttisen siistit vaatteet. Tärkeää oli olla paras kaikessa, nopein, kaunein, älykkäin ja rikkain.
Samaan aikaan, kun tavoitteeni - kuusi ällää, moninumeroinen summa rahaa pankkitilillä, nopea auto - alkoivat lähestyä, minä olin onnettomampi kuin koskaan. Elämä tuntui äärettömän epäaidolta. Merkityksettömältä.
Tajusin, että en ole sen onnellisempi, vaikka tililläni olisi miljoona euroa rahaa. En olisi onnellisempi 10 kiloa laihempana, en tuliterän BMW:n omistajana, en minkäänlaisissa vaatteissa enkä minkäänlaisessa meikissä.
Kun lakkasin yrittämästä liikaa, saavutin enemmän kuin olisin aiemmin voinut kuvitellakaan.
Kun lakkasin tavoittelemasta tarpeetonta, saavutin tarpeellisen.
Elämän kesto on rajallinen. Täytyy elää nyt eikä ajatella, että elän sitten kun tai että elän sitten jos. En halua tuhlata aikaani mitättömien asioiden haalimiseen.
Tärkeintä on elää sellaista elämää, jonka itse kokee hyväksi, eikä hyvää elämää voi määritellä kukaan muu kuin se, joka sitä elämää elää. Minä elän köyhyysrajan alapuolella ahtaassa, hieman homeelta haisevassa luukussa minua orjuuttavan kämppiksen kanssa, rakkaani asuu toisella puolella Suomea ja omaan luottamusvamman, mutta tiedättekö mitä? Elämän ei kuulukaan olla täydellistä. Minä olen onnellinen tässä ja nyt, koska minulla on elämässäni perusasiat kunnossa: ruokaa, juomaa, lämpöä, lempeä.
Ja saan lauantaiaamuisin herätä siihen, kun lähikapakassa korjaussarjaa nauttivat miekkoset puhkeavat laulaa hoilottelemaan. Hieno fiilis, sanoisinko. :)
Tänään ei ole ollut mikään iloisin päivä. Heräsin ajoissa, olin koulussa, oli hauskaa, siivosin kämpän ja kävin koulussa syömässä lasagnettea. Jossain vaiheessa iltaa iski väsymys, alakulo, flunssainen olo - kunnes sain, sillä hetkellä, kun ahdistus tavoitti lakipisteensä, tekstiviestin satojen kilometrien päästä. Yllätyshali, virtuaalinenkin, piristää aina.
vaikeus alkaa: tiedän että jotain kiinnostavaa on käynnistymässä mutta oven avaaminen tuntuu hankalalta
hetken järjetön tunnelma kuitenkin rohkaisee toiminnan
jotain mieletöntä on tapahtumassa mutta odottaminen tuntuu väkivallalta hetken tolkuton läsnäolo tietenkin ratkaisee tunnelman
irrotan otteeni ja syöksyn kohti tietämätöntä
Aloin seurustella poikaystäväni kanssa suht lyhyen tuntemisen jälkeen. Luottamusongelmaisena (en siis käytännössä luota kehenkään - ihan oikeasti kehenkään) pelkkä ajatuskin seurustelusta tuntui järjettömän pelottavalta. Tässä sitä ollaan - osittain tuon Vistbackan runon vuoksi.
Jyrkänteellä seisoessani päätin koettaa loikata kuilun yli, koska minulla ei ollut mitään menetettävää, mutta saatoin saavuttaa kaiken. Sitä askelta, loikkaa, en ole katunut. Hetkeäkään.
On tiettyjä kappaleita, joita täytyy saada kuunnella onnellisena, ja tiettyjä kappaleita, joita voi kuunnella onnettomana, jotta tulee onnelliseksi.
Ihan ykkösrenkutus onnen kannalta on RaappananPäivä on nuori. Sitä kuunnellessa on sula mahdottomuus kokea mitään muuta kuin jonkinlaista seesteistä onnellisuutta. Ties minkälaisessa alakulossa tätä kappaletta on tullut kuunneltua - lähes aina se auttaa. Raappanan musiikki on yleensä melkoisen raskasta, kantaaottavaa ja alakuloistakin, ei niinkään happyhappyjoyjoy. Mainitaan nyt Aikaisin heräämistä (feat. Stepa) ja Lintsari anthem. Jälkimmäisen väittävät kuvaavan tätä viimeistä lukiovuottani. Uskokoon ken tahtoo.
Ei voi tietää mitä tuo mukanaa vuorokausi Eilinen ei oo vangittu vaikka oven kii pamautit Pitäs elää sillee et pystyy elämästään nauttii Vaikka kaikil on murheellisii kuukausii Maa kausii, kaikki menee kausittain Kausii valosii, kausii synkkii Mut ei ne voi sammuttaa mun paloa
Nyt, kun olen itsekin parisuhteeseen päätynyt, täytyy lällyilymusiikkia kuunnella, totta kai. Mikä olisikaan parempaa kuin Jukka PojanMielihyvää? Eräänä kauniina torstai-iltapäivänä lähdin koulusta, laitoin tämän kappaleen soimaan ja nojasin autonromuni etupenkillä taaksepäin. Nostin aurinkolipan ja katsoin kirkkaan sinistä taivasta. Kaikki oli hyvin. Seuraavassa hetkessä aloin itkeä onnesta. Sitä jatkui koko kotimatkan - ne pari kilometriä. Silloin tiesin, mitä onni on. Jukka Pojalta hyvään fiilikseen myös mm. kappaleet Kylmästä lämpimään, Se ei satu enää (tietynlaisen surun karkottamiseen) ja Kiitollisuutta, jossa feattina Raappana.
Elämä ei oo kellään helppoo, päivästä toiseen asiain hoitoo
Kuka sua hoitaa kun sitä tarvitset
Kuka hieroo pois päivän rasitukset
Kuka täyttää sut lämmöllä
Kuka sulkee hyväilyyn hellään
Anna mun olla se, anna mun näyttää
Voin kaikki sun toiveesi täyttää
Jotta ei nyt ihan liian fi-reggae-painotteiseksi menisi, heitetään vielä jotain muutakin. Yolanda Be Cool & D-CUP ja We No Speak Americano! Kesällä 2010 ajelin ystäväni Tiinan kanssa kylällä paljon rinkiä - oli vapaa-aikaa, oli auto, oli hienot kelit, oli ystävä, oli hyvä fiilis. Ja oli tämä kappale. Olen aivan varma, että en pysty tätä kappaletta kuuntelemaan esimerkiksi tammikuussa itkemättä. Kesä 2010 oli hienoin kesä ikinä. Tämä kappale taas... tämä on niin huono, että tämä on jo hyvä.
Ja tämä on minun ja Tiinan tunnuskappale.
...ja lyriikathan menee jotakuinkin: Comme te pokka piti te vò bene Sinulla vanha pizza Americano?
Quando se fa Moona soppaluuna
Come te vene 'capa e di: "I love you!?"
...eiku.
Viimeisenä vaan ei vähäisempänä kappale, jonka tuoma hyvä fiilis on vähän aggressiivisempi. Chimaira nyt vain sattuu olemaan yksi niistä raskaampaa musiikkia soittavista yhtyeistä, joista en ole reggaevallankumouksen myötä luopunut. Chimairan lisäksi mm. Lamb of God ja vanha Korn ovat pysyneet. Mikäli pitäisi nimetä yksi mättökappale, josta tulee loppupeleissä absoluuttisesti "hyvä fiilis", se olisi juurikin Power Trip. Nimetäänpä Chimairalta kuuntelemisen arvoisiksi vielä Cleansation ja Pure Hatred. Ja kyllä, en ole juurikaan kuunnellut kuin The Impossibility of Reason -lättyä.
I will not fail again
I will not let you win
Fuck your power trip
Juu, näin kauan jaksoin odotella ennen kuin aloin täällä höpöttämään weheartit.com - sivustosta. Veikkailen, että eräät ihmiset ovat saaneet kuulla rakkaudestani tuota sivustoa kohtaan muutamaan otteeseen. Tulee vain hyvä fiilis katsella erilaisia, kauniita kuvia, joissa joissakin on jokin sanomakin. Olen myös alkanut kerätä minua inspiroivia kuvia omaan kansioon koneelleni. Alla on joitakin kuvia, jotka olen syystä tai toisesta tallentanut koneelleni.
My life. What a trip it's been so far. Like most people, I've had enough ups and downs in my life to drive a man crazy. Like most people, my heart has been beaten up pretty badly throughout the years by myself and by others. Like most people, many of the things I've chased after in my life have left me feeling empty and unsatisfied.
Mulle elämä on seikkailu eikä kilpailu, jokainen loppu on uusi alku ja jokainen vastoinkäyminen uuden luomisen hetki. Mä olen onnentyttö. Samalla mä tiedän, että tää onnellisuus on 99-prosenttisesti kiinni siitä, että pakottauduin opettelemaan uuden elämänasenteen. Se on syy siihen että haluan kirjoittaa ajatuksiani ylös jonnekin muidenkin luettavaksi. Vaatimaton, nöyrä, rakastava elämänasenne on se, mitä tarvitaan. Pienet ilot on niitä, jotka tekee elämästä oikeasti onnellisen. Esimerkiksi se, miten järjettömän hienoilta ohimenevien autojen valot näyttääkään, kun ne heijastuu huoneeni ikkunasta. Tai Janne Raappanan lauluääni. Tai se, että auton tuulilasilta löytyy pieni post-it, jossa lukee "Hymyile! :)" Jälkimmäisen kaltaisia tempauksia aion tehdä itsekin, ja raportoida niistä tänne.
Kun pysähtyy ja katsoo ympärilleen, tajuaa, että ei ole mitään syytä olla onneton. Enemmän on syitä kulkee hymy kasvoilla ja mieli avoimena. Mun suuri missio tulee koko loppuvuoden (miksei koko loppuelämän?) ajan olemaan sellainen, että mä joka päivä saisin ainakin yhden ihmisen kasvoille aidon hymyn.
Mainittakoon vielä, että tässä blogissa ei tule olemaan Jeesus-puheita - elämää voi ihailla ja arvostaa ilman yletöntä uskonnollisuuttakin. Maailmaa voi katsoa ihmettelevänä ja haltioituneena kuin pikkulapsi, ilman yletöntä uskonnollisuuttakin. Yhtään uskontoja väheksymättä tai halventamatta voin todeta, että itse käänsin elämäni ympäri, ilman Raamattua ja ilman rukousta. Tai no, itse ja itse - apuna oli kuvasta löytyvät Jyri (joka tuli elämääni kuin jonkinlainen positiivinen tsunami: pisti kaiken ympäri, vei järjen ja vei harkinnan, mut toi mukanaan ihan järjettömän onnen), Henna, Joonas, Tiina, Anni ja Titta sekä näiden lisäksi hyvänä, letkeenä seurana esimerkiksi Tony, Ville ja Toni, joista jokainen on omalla tavallaan parantanut mun elämänlaatua.
Mutta ilman näitä ihmisiä mä en olisi tässä. Nää ihmiset tuo mulle mielihyvää, iloa ja nautintoa.
Huomenna aion levittää iloa post-ittien muodossa. Niissä lukee pieniä positiivisia lausahduksia. Sellaisia, jotka saa jonkun hymyilemään, jos se joku kulkee mieli ja silmät avoimina.
Ja ennen kuin joku järjenvalo tulee sen toteamaan: kyllä, blogin nimi on lähtöisin Jukka Pojan kappaleesta. Tämän tekstin otsikko taas on Nopsajalkaa. Aion vielä joskus heittää esimerkiksi Lamb of Godia otsikkoon. Ai miten niin en keksi itse otsikoita? Mitäpä mä aivojani turhaan rasittamaan...
Blogin idea, jakaa hetkiä ja asioita, jotka tekevät onnelliseksi, on omasta mielestäni aivan mahtava. Ja tiesin heti minkä jakaisin kanssanne. Asia, joka minut viime aikoina on saanut hymyilemään ja myös tirauttamaan muutaman onnen kyyneleen on nimittäin se, että ystäväni ja kämppikseni ja blogin toinen kirjoittaja on löytänyt sen, jonka kanssa tuntee olonsa kokonaiseksi ja eheäksi. Tämä postaus on omistettu rakkaalle ystävälleni Lunacylle! <3